 |
Ryhmä: 6
FCI:n numero: 84
Hyväksytty: FCI 12.7.2002
SKL-FKK 11.1.2003
VIHIKOIRA
(CHIEN DE SAINT HUBERT)
Alkuperämaa: Belgia
Käyttötarkoitus: Jälkikoira, joka
soveltuu suurriistan ajoon, jäljestykseen ja seurakoiraksi.
Erinomaisen hajuaistinsa ansiosta vihikoira oli ja on yhä ensisijaisesti
kytkettynä toimiva vainukoira. Sitä käytetään
usein haavoittuneen riistan jäljittämiseen samalla tavalla
kuin verijälkikokeissa sekä kadonneiden ihmisten etsimiseen
poliisin apuna. Tarkoituksenmukaisen rakenteensa ansiosta vihikoira
on erittäin kestävä ja sillä on poikkeuksellisen
hyvä hajuaisti, mikä mahdollistaa pitkänkin jäljen
vaivattoman seuraamisen epätasaisessa maastossa.
Lyhyt historiaosuus: Suurikokoinen ajo- ja vainukoira,
jolla on ikivanha alkuperä. Vihikoira on ollut tunnettu jo
vuosisatoja ja sitä on arvostettu erinomaisen vainun ja hyvien
metsästystaipumusten vuoksi. Ardenneilla olleen Saint-Hubert-luostarin
munkit kasvattivat rotua. Sen oletetaan polveutuvan munkki Hubertin
600-luvulla käyttämistä ajuemetsästyskoirista,
jotka olivat yksivärisiä mustia tai mustia punaisin merkein.
Hubert nimettiin myöhemmin piispaksi, ja pyhimykseksi julistettaessa
hänestä tuli metsästäjien suojelupyhimys. Nämä
suuret ajokoirat yleistyivät Ardennien alueella, jonka laajojen
metsien suojissa eli suurriistaa. Vihikoirien rotevuutta ja kestävyyttä
kehuttiin erityisesti villisian metsästyksessä. Ensimmäiset
vihikoirat olivat mustia, mutta myöhemmin esiintyi myös
mustia punaisin merkein. 1000-luvulla Vilhelm Valloittaja vei näitä
koiria Englantiin. Samoihin aikoihin sinne vietiin myös saman
tyyppisiä, mutta yksivärisiä valkoisia koiria, joita
kutsuttiin ”Talboteiksi”. Englantiin vietyjen koirien
jälkeläisistä alettiin käyttää nimitystä
”bloodhound” (verikoira), mikä tarkoittaa puhdasveristä
eli puhdasrotuista koiraa. Myöhemmin rotu levisi myös
Yhdysvaltoihin. Etenkin etelävaltioissa näitä koiria
käytettiin karanneiden orjien etsimiseen.
Yleisvaikutelma: Suurikokoinen, massiivinen metsästys-
ja vainukoira, voimakasrakenteisin kaikista ajokoirista. Vihikoiralla
on sopusuhtaiset linjat, vahva luusto ja hyvä lihaksisto. Se
on hyvin vankkarakenteinen vaikuttamalta kuitenkaan raskaalta. Se
on pitkänomainen ja suorakaiteen muotoinen. Kokonaisuus on
kunnioitusta herättävä ja erittäin jalo. Olemus
on arvokas. Pää ja kaula herättävät huomiota,
koska niissä on runsas, taipuisa ja ohut, syvillä poimuilla
oleva nahka. Liikkeet ovat vaikuttavat, melko hitaat ja hieman keinahtelevat,
kuitenkin tasapainoiset, sujuvat, joustavat ja vapaat. Mikään
ominaisuus ei saa olla niin liioiteltu, että se häiritsee
tasapainoisuutta, antaa karkean vaikutelman tai jopa haittaa koiran
terveyttä tai hyvinvointia. Mahdollisista liioitelluista piirteistä
voidaan mainita: liian syvällä sijaitsevat tai pienet
silmät, löysät silmäluomet, ylimääräinen
runsas ja löysä nahka, jossa on liikaa ja liian syviä
poimuja, liikaa kaulanahkaa tai liian kapea pää. Liian
suuret, liian raskasrakenteiset tai liian massiiviset koirat eivät
myöskään ole toivottuja, koska silloin toimintakyky
kärsii.
Tärkeitä mittasuhteita: Rungon pituuden
suhde säkäkorkeuteen on 10 : 9; rinnan syvyyden suhde
säkäkorkeuteen on 1 : 2; pään pituuden suhde
rungon pituuteen on 3 : 7; kuonon pituuden suhde pään
kokonaispituuteen on 1 : 2.
Käyttäytyminen / Luonne: Lempeä
ihmisille, rauhallinen, kiltti ja seurallinen. Erityisen kiintynyt
omistajaansa. Suvaitsee kotinsa muut koirat ja koti-eläimet.
Hieman varautunut ja itsepäinen. Yhtä herkkä kiitoksille
kuin moitteillekin. Ei koskaan aggressiivinen. Vihikoiran ääni
on hyvin syvä, mutta se haukkuu harvoin.
Pää: Vaikuttava, majesteettinen ja erittäin
jalo pää on rodun tärkein tunnusmerkki. Pää
on syvä, mutta pituuteensa nähden kapea ja rungon pituuteen
nähden pitkä. Luut ovat hyvin selvästi erottuvat.
Pään sivut ovat litteät, sivukuva on kulmikas. Kuononselkä
ja kallolinja ovat lähes yhdensuuntaiset. Runsas, ohut nahka
muodostaa otsassa ja poskissa ryppyjä ja syviä poimuja,
jotka putoavat eteenpäin pään ollessa alaspäin
ja jatkuvat runsaan kaulanahan poimuina. Nartuilla nahka ei ole
yhtä runsasta kuin uroksilla.
Kallo-osa: Syvä, pitkä, suhteellisen kapea ja sivuilta
litteä. Kulmakaaret eivät ole kovin voimakkaat, vaikka
ne saattavat vaikuttaa siltä. Niskakyhmy on hyvin kehittynyt
ja selvästi ulkoneva.
Otsapenger: Vähäinen
Kirsu: Musta tai ruskea; aina musta yksilöillä, joiden
väri on musta punaisin merkein. Kirsu on leveä ja suuri,
sieraimet ovat avonaiset.
Kuono-osa: Yhtä pitkä kuin kallo, syvä, sierainten
kohdalla leveä ja kauttaaltaan yhtä leveä. Kuononselkä
on joko suora tai hieman kyömy kuten pässillä.
Huulet: Hyvin pitkät ja riippuvat; ylähuuli riippuu alahuulen
päällä ja muodostaa edessä suoran kulman kuononselän
kanssa, mikä antaa kuonolle neliömäisen sivukuvan.
Suupielen takaosaa kohti huulet muuttuvat täyteläisiksi
ja hyvin löysiksi (nartuilla vähemmän kuin uroksilla)
sulautuen vähitellen runsaaseen kaulanahkaan. Ylähuulen
reuna ulottuu n. 5 cm alaleuan alapuolelle. Huulten reunat ovat
hyvin pigmentoituneet ja kirsun väristä riippuen mustat
tai ruskeat.
Leuat / Hampaat / purenta: Voimakkaat leuat; täydellinen hampaisto;
vahvat valkoiset, tasaisesti sijoittuneet hampaat; leikkaava purenta,
tasapurenta sallitaan.
Posket: Sisäänpainuneet ja kuivat, erityisesti silmien
alta.
Silmät: Tumman- tai pähkinänruskeat, vaaleammat (meripihkan
väriset) niillä yksilöillä, joilla ei mustaa
satulaa tai manttelia. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat,
eivät vuotavat, eivät ulkonevat eivätkä syvällä
sijaitsevat, iiris on täysin näkyvissä. Silmäluomet
ovat tasaisesti silmämunaa myötäilevät; hieman
löysät alaluomet, jolloin sidekudosta on hieman näkyvissä,
ovat kuitenkin hyväksyttävät. Missään tapauksessa
ripset eivät saa koskettaa eikä häiritä silmiä.
Ilme on lempeä, ystävällinen ja ylväs, katse
hieman surumielinen.
Korvat: Ohuet, taipuisat ja lyhytkarvaiset, pehmeän ja samettisen
tuntuiset; hyvin alas, silmien tasolle tai niiden alapuolelle ja
pään sivuille kiinnittyneet, siroilla poimulla, sisään-
ja taaksepäin kiertyneet. Erittäin pitkät korvalehdet
ulottuvat eteenpäin vedettyinä vähintään
kuonon kärjen yli.
Kaula: Vahvalihaksinen ja pitkä, jotta koira
kykenee seuraamaan jälkeä kuono maassa. Kaulanahka on
löysää ja erittäin runsasta muodostaen kaksinkertaisen
kaulapussin, nartuilla vähäisemmän.
Runko: Ylä- ja alalinja ovat lähes yhdensuuntaiset.
Säkä: Hieman erottuva.
Selkä: Suora, leveä, pitkä ja kiinteä.
Lanne: Leveä, vahva, lyhyt ja vain hieman kaareva.
Lantio: Lihaksikas, lähes vaakasuora, ei koskaan laskeva; hyvin
leveä ja melko pitkä.
Rintakehä: Soikea, leveä ja syvä, muodostaa selvän
kölin eturaajojen väliin. Rintakehä on kohtalaisen
pitkä; eturinta ja lapojen kärki ulkonevat; kyljet ovat
kaarevat, eivät litteät eivätkä tynnyrimäiset.
Alalinja ja vatsa: Alalinja on lähes vaakasuora; rintakehän
alaosa on hyvin laskeutunut; kupeet ovat täyteläiset,
leveät ja laskeutuneet, vatsa on vain hieman ylösvetäytynyt.
Häntä: Pitkä, vahva ja paksu, ylös
selkälinjan jatkeeksi kiinnittynyt, vähitellen kärkeä
kohti kapeneva; asennoltaan sapelimainen. Koiran liikkuessa häntä
on kauniisti selkälinjan yläpuolelle kaareutunut, ei koskaan
kippura eikä sivulle kiertynyt. Hännän alapinnalla
on muuta karvapeitettä karkeampaa, noin 5 cm pitkää
karvaa, joka lyhenee vähitellen hännän kärkeä
kohti.
Raajat
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat lihaksikkaat, voimakkaat, suorat
ja täysin yhdensuuntaiset.
Lavat: Pitkät, viistot ja hyvin lihaksikkaat, mutta eivät
liioitellusti.
Olkavarret: Pitkät ja viistot, muodostavat hyvän kulman
lapojen kanssa.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset,
eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Kyynärvarret: Suorat; luut ovat vahvat ja pyöreät.
Ranteet: Kiinteät.
Välikämmenet: Vankat, edestä katsottuna pystysuorat,
sivusta katsottuna hieman eteenpäin viistot.
Käpälät: Tiiviit, erittäin kiinteät, eivät
sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.
Varpaat ovat hyvin kaareutuneet, korkeat ja tiiviisti yhdessä
(ns. kissankäpälä). Päkiät ovat paksut
ja kiinteät, kynnet lyhyet ja vahvat.
TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat vankat ja voimakaslihaksiset, tasapainossa
eturaajojen kanssa, takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset,
eivät ahdas- eivätkä leveäasentoiset.
Reidet: Pitkät ja voimakaslihaksiset.
Polvet: Hyvin kulmautuneet, eivät sisään- eivätkä
ulospäin kiertyneet.
Sääret: Riittävän pitkät ja vahvalihaksiset.
Kintereet: Vahvat, matalat ja hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Vahvat ja lyhyet.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
LiikKEET: Vihikoiralle tyypillisten liikkeiden
arvostelu on erittäin tärkeää. Normaali liikuntatapa
on ravi, jolloin liike on tasaista, maltillista, joustavaa, vapaata
ja enemmän maatavoittavaa kuin millään muulla ajokoirarodulla,
hyvin rodunomaista, rullaavaa mutta ei sivuttaista. Takaraajan liike
ulottuu kunnolla taakse, ja siinä on hyvä työntö.
Etu- ja takaraajojen askel on yhtä pitkä, ja ylälinja
pysyy vaakasuorana. Raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti, mutta vauhdin
kasvaessa käpälät lähenevät toisiaan. Häntä
on sapelimaisesti korkea-asentoinen olematta liikaa kaartunut. Vihikoiran
tulee pystyä ylläpitämään ravia pitkän
aikaa osoittamatta väsymisen merkkejä.
Nahka: Koko rungossa taipuisaa, löysää
ja joustavaa. Ohut ja päässä erittäin löysä
sekä runsas nahka on rodun tärkeä ominaispiirre.
Otsalla ja kuonon sivuilla nahka muodostaa roikkuvia poimuja, jotka
ovat erityisen korostuneet, kun pää on alhaalla. Liialliset
rypyt ja poimut otsassa ja silmäkulmissa eivät kuitenkaan
saa koskaan haitata silmiä. Liian runsaasta nahasta johtuvat
poimut rungossa eivät ole toivottavia.
Karvapeite
Karva: Rungossa karva on ihonmyötäistä ja lyhyttä,
tiheää, melko karheaa ja säänkestävää.
Päässä ja korvissa karva on hyvin lyhyttä ja
pehmeän tuntuista. Hännän alapinnalla karva on hieman
pitempää ja karkeampaa.
Väri: Kolme erillistä väriä: yksivärinen
punainen sekä kaksiväriset, musta punaisin merkein tai
maksanruskea punaisin merkein.
Mustapunaisilla koirilla mustan värin määrä
vaihtelee riippuen siitä, onko kyse manttelista vai satulasta.
Koiralla, jolla on mantteli, musta on vallitseva; punaista on vain
kuonossa, poskissa, silmien yläpuolella, eturinnassa, raajoissa
ja peräaukon alueella. Koiralla, jolla on satula, on punaista
laajemmalti, sillä musta rajoittuu lähinnä selän
alueelle. Maksanruskeilla punaisin merkein värit ovat samalla
tavalla jakautuneet. Värit eivät aina ole selvärajaisia
ja selvästi erottuvia. Tummemmilla alueilla voi olla vaaleampia
tai mäyränvärisiä karvoja. Tällainen eriväristen
karvojen sekoitus on hyväksyttyä. Yksivärisillä
punaisilla väri voi olla vaaleasta tummanpunaiseen. Haalistunut
punainen väri kaksivärisillä tai yksivärisellä
punaisella ei ole toivottavaa. Hieman valkoista eturinnassa, varpaissa
ja hännän päässä on hyväksyttävää
mutta ei toivottua.
Koko
Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus on uroksilla
68 cm ja nartuilla 62 cm, 4 cm:n poikkeama ylös- tai alaspäin
sallitaan.
Paino: Uroksilla noin 46 – 54 kg ja nartuilla noin 40 –
48 kg. Koon ja painon tulee olla tasapainossa keskenään.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista
kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Kömpelyys, massattomuus, kevyt luusto; korkea-
tai matalaraajaisuus; mittasuhteet lähempänä neliötä
kuin suorakulmiota, puutteellinen jalous.
Pää: Leveä ja kookas, liioitellun kapea tai takaluisu
kallo; liiaksi eteenpäin valuva otsanahka; riittämätön
niskakyhmy; liian selvä otsapenger; kovera kuononselkä;
lyhyt tai ei riittävän syvä kuono-osa; ylähuulet
eivät tarpeeksi riippuvat.
Kirsu ja huulet: Puutteellinen pigmentti.
Hampaat: Hammaspuutokset.
Silmät: Liian pienet tai liian syvällä sijaitsevat;
liian riippuva alaluomi, liikaa sidekalvoa näkyvissä.
Korvat: Liian lyhyet, liian paksut; silmien tason yläpuolelle
kiinnittyneet, liian päänmyötäiset tai liian
litteät.
Kaula: Lyhyt tai hento; puutteellisesti kaulanahkaa.
Runko: Lyhyt tai liian pitkä; ei riittävän syvä
rintakehä; sivulta katsottuna heikosti erottuva eturinta, litteät
tai tynnyrimäiset kyljet; periksi antava tai köyry selkä;
takakorkeus tai luisu lantio; liian ylösvetäytynyt vatsa.
Häntä: Alas kiinnittynyt, rullautunut, renkaaksi kiertynyt,
mutkainen tai kierteinen häntä; ns. oravan häntä;
kyhmyiset tai epäsuorassa linjassa olevat häntänikamat.
Raajat: Niukat tai liialliset kulmaukset; lyhyt olkavarsi; sivulta
katsottuna muut kuin pystysuorat raajat (liian viisto välikämmen
tai heikot ranteet), edestä katsottuna (ulko- tai sisäkierteiset
käpälät, käyrät kyynärvarret, uloskiertyneet
kyynärpäät jne.), takaa katsottuna (ahtaat, leveät
tai länkisääriset takaraajat, ahtaat tai kaukana
toisistaan olevat kintereet jne.); hajavarpaiset, litteät tai
ns. jäniksen käpälät.
Liikkeet: Ahtaat, leveät, ristiinastuvat, sivuttaiset, lyhyet
tai jäykät liikkeet; voimattomuus, huono voimansiirto
selässä.
Väri: Vaalea tai haalistunut.
Luonne: Epävarmuus tai hermostuneisuus.
Hylkäävät virheet: Vihaisuus
ja sairaalloiset piirteet.
Luonne: Aggressiivisuus tai liiallinen arkuus.
Yleisvaikutelma: Rotutyypin puuttuminen.
Hampaat: Ylä -tai alapurenta; ristipurenta; vinot leuat.
Kirsu ja huulet: Voimakas pigmentinpuute tai vaaleanpunainen väri;
mustapunaisilla yksilöillä muu kuin musta kirsu; muu kuin
ruskea tai musta kirsu yksilöillä, joilla ei ole satulaa
tai manttelia.
Silmät: Vaaleankeltaiset ns. petolinnun silmät.
Väri: Kaikki rotumääritelmän kuvauksesta poikkeavat
värit; liian laajat valkoiset merkit (ranteisiin tai kintereisiin
nouseva, liikaa valkoista rinnassa); valkoiset läiskät
muualla kuin rinnassa, varpaissa tai hännänpäässä
(valkoinen kuono, valkoinen piirto jne.).
Koko: Annetuista mitoista poikkeava.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä
täysin laskeutuneina kivespussiin.
|
|
