Vihikoira ei sovellu jokaiselle. Vihikoiran omistaminen tarkoittaa paljoa työtä. Rotu on iso ja hyvin voimakas. Viheillä on taipumus vetää hihnassa (ellei niitä ole opetettu kulkemaan nätisti hihnassa heti pentuajoista asti - mikä on tosin hyvin vaikeaa). Suurin miinuspuoli vihikoirassa lienee se, että ne kuolaavat PALJON. Useimmat ihmiset eivät voi sietää tätä, mutta jos todella rakastuu tähän hassunnäköiseen kurttunaamaan, sitä sopeutuu mihin tahansa. Kuolaa löytyy aina ja kaikkialta. Todellinen vihi-ihminen ei menetä huumorintajuaan vaikka koira heittäisi kuolaklimpin omistajansa kasvoille tai ruokalautaselle.

Vihikoira ei hauku (ne eivät osaa), ne ulvovat. Ääni on todella vaikuttava. Monet vihikoirat kuorsaavat, joskus äänekkäästikin. Vihin kanssa ei tule ikinä aika pitkäksi, ne saavat omistajansa nauramaan päivittäin, esimerkiksi törmätessään lyhtypylvääseen kulkiessaan kuono maassa (ylimääräinen irtonahka estää tällöin näkyvyyden).

Vihikoira tarvitsee paljon liikuntaa. Nuorina vihikoirilla on taipumusta tuhota omistajansa asuntoa ja irtaimistoa yksin jäädessään, ellei koiraa ole väsytetty tarpeeksi erilaisilla aktiviteeteilla, esim. jäljestämällä.

Vihikoira on hyvin lempeä ja hellyydenkipeä. Vieraita ihmisiä kohtaan toiset vihit ovat hieman varautuneita, mutta myös hyvin avoimia luonteita löytyy.

Vihikoira

• Luonne
• Ulkomuoto
• Väritys
• Terveys
• Vihikoira lemmikkinä
• Rotumääritelmä

Jäljestys

• Jäljestys
• Jäljestyssäännöt