Vihikoira jalostettiin alunperin jäljittämään suurriistaa. Nykyisin vihiä käytetään useimmiten jäljittämään ihmisiä (nk. hikijälki, engl. mantrailing).
Hikijälki ja pk-jälki (engl. tracking) ovat kaksi eri asiaa. Palveluskoirien (ja pelastuskoirien) jäljessä (pk- ja ipo-jäljet) koira opetetaan seuraamaan tarkasti jäljentekijän reittiä. Tällöin jäljestys perustuu enemmänkin rikkoutuneen maan ja kasvillisuuden hajuun kuin varsinaiseen jäljentekijän hajuun. Tällöin koiran ei myöskään edellytetä pystyvän erottelemaan jäljentekijän ja muiden mahdollisesti jäljellä kävelleiden ihmisten hajuja.

Näiden kahden jäljestysmenetelmän ero voidaan myös määritellä erilaisella harjoittelulla ja työskentelylle asetetaan erilaiset vaatimukset. Pk-jäljellä koiralle ei anneta alussa smelleriä, eikä jäljen päässä ole ihmisiä tunnistettavana kuten vihien hikijäljellä. Pk-jäljellä koiran tulee myöskin työskennellä tarkkaan tai ainakin hyvin lähellä varsinaista kävelyreittiä, koska niiden pitää pystyä löytämään jäljeltä sinne jätetyt esineet (esim. kapulat).

Hikijälki perustuu hajujen erottelukykyyn, toisin sanoen koira seuraa jäljentekijän omaa yksilöllistä hajua, jonka se saa pudonneista hiuksista, kuolleista ihosoluista ja pienemmistä partikkeleista, joita ihmisestä koko ajan irtoaa. Koska nämä hituset ja partikkelit ovat hyvin pieniä, ne kantautuvat tuulen mukana, jolloin vihikoira saattaa jäljestäessään kulkea jonkin matkan päässä varsinaisesta kävelyreitistä, riippuen maastosta ja sääolosuhteista (tuuli, sade).

Yleisesti ottaen kostea maaperä on helpompi kuin hyvin kuiva maasto, joka on paljon vaikeampi jäljestää. Hyvin kuivassa maaperässä haju on yleensä heikompi ja se häviää nopeammin, kosteassa se pysyy paremmin. Myöskin avomaasto on vaikeampi koska tuuli voi painaa hajun kauaksi kävelyreitistä. Puustoinen alue jossa on aluskasvillisuutta ja pensaikkoa on helpompi, koska haju jää lähemmäksi itse reittiä.

Vihikoiralle annetaan jäljen alussa smelleri, jossa on jäljentekijän haju, esim. puhdas (/steriili) vanulappu, T-paita, sukka jne. jota jäljentekijä on pitänyt vasten ihoaan ainakin 30 minuuttia. Smelleri laitetaan puhtaaseen käyttämättömään muovipussiin (mieluiten minigrip-pussiin, jonka saa suljettua tiiviisti ja avattua helposti). Kun koiran annetaan haistaa smelleriä, samaan aikaan annetaan käsky "Etsi!" tai mitä tahansa sanaa halutaankin käyttää tässä yhteydessä. Älä käytä samaa sanaa missään muussa yhteydessä.

Miten aloittaa pennun kanssa

Kun olet metsässä pennun kanssa niin että se on vapaana, pyydä toista henkilöä pitämään pentua kiinni. Kiinnitä pennun mielenkiinto itseesi, juokse pois paikalta ja piiloudu esim. pensaan tai puun taakse, niin että pentu näkee mihin menit mutta ei enää missä olet. Pyydä pentua kiinni pitävää henkilöä päästämään pentu irti kun olet päässyt piilopaikkaasi. Jos pentu ei vaikuta innostuneelta juoksemaan perääsi, voit kutsua sitä nimeltä motivaation lisäämiseksi. Kun pentu löytää sinut, tee asiasta iso numero, leiki ja hulluttele sen kanssa. Näytä sille että tämä oli mahtavin juttu mitä se on koskaan tehnyt.

Tee harjoitusjäljistä vähitellen vaikeampia, pidennä välimatkaa, tee jäljet tiheään metsään jolloin pentu ei näe mitä reittiä menit vaan joutuu käyttämään enemmän vainuaan. Pyydä muita ihmisiä tekemään jälkiä, pidennä jäljen ikää odottamalla kauemmin ennen kuin päästät pennun irti.

Vihikoiralle piilosleikki on niin luontaista että suurin osa tietää heti mitä tehdä ja ne rakastavat tätä.

Vihiä ei tarvitse opettaa jäljestämään kuten pk-koiria laittamalla jäljelle esim. makkaraa - älä tee näin, koska se saattaa olla jopa vahingollista kun halutaan koiran oppivan menemään nimenomaan hikijälkeä, jolla haju voi olla kaukanakin kävelyreitistä.

Ensimmäisissä harjoituksissa maalissa olevalla jäljentekijällä voi olla namipaloja mukanaan annettavaksi pennulle, mutta nekään eivät myöhemmin ole tarpeen: vihille suurin palkinto on ihmisen löytämisen onni. Tosin tästäkin on poikkeuksia, jotkut vihit eivät tunnu välittävän maalimiehistä, tällöin voi makkarasta olla apua (ja koiran on oltava nälkäinen).

Hajujen erotteluharjoituksia

Pyydä kahta henkilöä tekemään seuraava harjoitus avoimella pellolla tai kentällä: pyydä heitä kävelemään yhtäaikaa rinnakkain suoraan eteenpäin 50-100 metriä, sitten eroamaan toinen vasempaan, toinen oikeaan ja jatkamaan toiset 50-100 metriä ja sitten pysähtymään paikoilleen.
Koira näkee tapahtuman kaiken aikaa (ja on valjaissa ja jälkiliinassa). Sille annetaan toisen ihmisen smelleri. Koiran tulisi juosta oikean ihmisen luokse. Jos se menee väärän ihmisen luo, pyydä tätä väärää ihmistä joko olemaan reagoimatta mitenkään (jos koira ei ole luonteeltaan kovin avoin ja riehakas) tai reagoimaan jopa vihaisesti sanomalla "Hyi", "Ei" tai muuta vastaavaa (jos koira on innoissaan ja riehakas ihan kuin olisi sitä mieltä että tämä on se oikea henkilö). Myös ohjastaja voi tässä kohtaa oikaista koiraa sanallisesti ja antaa sille uudestaan "Etsi"-käskyn.

Jos koira menee heti oikean ihmisen luokse, tehkää asiasta iso numero (sekä ohjastaja että tunnistettu henkilö) ja kehukaa koiraa kovasti.

Älä käytä ensimmäisissä harjoituksissa kahta samaan kotitalouteen kuuluvaa ihmistä, koska samaan perheeseen kuuluvilla ihmisillä on osittain samanlaisia hajuja yksilöllisten lisäksi, tämä voi olla alussa koiralle vaikeaa.
Tee tästäkin harjoituksesta vähitellen vaikeampi: toinen henkiöistä voi olla koiran hyvä tuttu (esim. puolisosi) ja toinen (jonka luo koiran pitäisi mennä) täysin vieras. Ota mukaan useampia kuin kaksi henkilöä, pyydä useampaa ihmistä tekemään oikeita jälkiäkin metsään niin ettei koira näe ja niin että he kävelevät ensin yhdessä, sitten reitit eroavat ja ehkä myöhemmin palaavat yhteen tai ylittävät toistensa jäljet jne. Mutta tee kaikki vähitellen.

Muista vielä: ei ole väärin jos koira menee jäljen lopussa kaikkien ihmisten luokse, se mikä ratkaisee on se, miten koira heihin reagoi. Kun koira on opetettu tunnistamaan oikea henkilö, se vain tarkastaa maalissa olevat ihmiset ja merkitsee heistä oikean.

Tunnistuksen harjoittelua

Tunnistustapa voidaan opettaa koiralle. Tunnistus tulisi olla selkeä erityinen toiminto, jonka koira tekee aina tunnistaessaan maalimiehen. Tällaisia ovat esim. istuminen ihmisen eteen ja tassun antaminen, ihmistä vasten hyppääminen, haukkuminen jne. Koska vihit eivät hauku, tämä ei meidän rodullamme taida tulla kyseeseen.

Riippuen koiran luonteesta, tassunanto tai hyppääminen voivat olla hyviä vaihtoehtoja. Hyvin vilkas koira, joka mielellään hyppii ihmisiä vasten voi olla hankala saada rauhoittumaan ja istumaan, tällöin sopivampi tunnistustapa on vasten hyppääminen. Samoin, hyvin rauhallinen (ja mielellään makupaloille perso) koira on helpompi opettaa istumaan ja antamaan tassua tunnistustilanteessa.

Tunnistustapa opetetaan yksinkertaisesti harjoittelemalla: joka kerta jäljen päässä jäljentekijän tulee saada koira tekemään ennalta sovittu tunnistus (voidaan käyttää makupaloja, koiran innostamista, leluja jne). Kun koira on tehnyt tunnistuksen, se palkitaan välittömästi. Myös naksutinta voidaan käyttää sillä hetkellä kun koira tekee tunnistuksen, MIKÄLI koiraa on koulutettu naksuttimella. Tunnistuksen opettamisen tekee helpoksi jos koiralle on jo aikaisemmin opetettu käskyt "Istu, anna tassu!", "Hyppää!", "Ylös!" tai mitä nyt halutaankin käyttää.

Risteävät jäljet ja kaupunkijäljet

Harjoittele risteäviä jälkiä. Koira ei saisi välittää muista jäljistä ollessaan jäljellä, olivatpa ne sitten ihmisen tai eläinten jälkiä. Aloita risteävien jälkien harjoittelu seuraavasti: pyydä ystävääsi kävelemään metsään suora jälki ja merkitsemään se nauhoin. Seuraavana päivänä pyydä toista henkilöä kävelemään kohtisuoraan edellisen jäljen poikki ja merkitsemään oma jälkensä erivärisillä merkeillä. Aloita jäljestys tuoreelle jäljelle. Katso miten koira reagoi risteyksessä, jos mitenkään. Lisää vähitellen risteävien jälkien määrää jäljellä, pienennä niiden ikäeroa niin, että lopulta oikea jälki on paljon vanhempi kuin risteävä, silti koiran pitäisi olla välittämättä risteävistä jäljistä.

Harjoittele alueella jossa tiedät olevan paljon eläimiä ja/tai ihmisiä (hirviä, peuroja, muita koiria, ihmisiä). Harjoittele kaupunkien puistoissa, missä on paljon kontaminoivia hajuja ja häiriötä. Muista kuitenkin laskea työskentelyn vaatimustasoa kun aloitat harjoittelun runsaasti häiriötä sisältävällä alueella: tee tuoreita jälkiä ja vaikeuta niitä vähitellen jolloin voit pikku hiljaa nostaa vaatimustasoa.

Voit myös harjoitella backup-koiran kanssa. Tämä on hyvä keino opettaa vihille olemaan välittämättä muista koirista jäljellä. Pyydä ystävääsi kävelemään oman koiransa kanssa perässänne kun jäljestätte. Käytä useita eri koiria, myös oman koirasi parhaita koirakavereita.

Hajujen erottamisen kannalta on hyvin hyödyllistä harjoitella kaupunkiympäristössä koska asfaltti ja betonipinnat ovat vaikeita jäljestyksessä. Kun jäljen vieressä ja yli sikin sokin kulkee koko ajan paljon ihmisiä, polkupyöriä, muita koiria jne, tällainen jälki on todellinen haaste verrattuna metsäjälkeen. Puhumattakaan autoliikenteestä: autojen aiheuttaman ilmavirran takia haju kulkeutuu kauas siitä missä se oli alunperin. Tyypillisesti asfaltilla (ja autoteillä yleensä) vihikoira kulkee sik sak -mallisesti. Haju ei jää asfaltille vaan kulkeutuu tietä tai jalkakäytävää reunustaville ruohikkoalueille. Tällöin koira etenee koko ajan tarkistaen molemmat reunukset pystyäkseen haistamaan menikö ihminen suoraan vai kääntyikö hän reitiltä johonkin.

Vihikoira on täysin kykenevä työskentelemään myös kaupunkiympäristössä ja niiden tiedetään jäljestäneen jopa muutamaa viikkoa vanhaa jälkeä, mikä voi tuntua käsittämättömältä (mm. Sveitsissä Marlene Zähnerin narttu "Magic" (Badger Creek Vision Quest) on jäljestänyt onnistuneesti 3 viikkoa vanhan jäljen todistettavasti, poliisien läsnä ollessa).

Jälkien suunnittelu ja merkitseminen

On suositeltavaa suunnitella jälkireitit huolellisesti kartalla. Tällöin jäljentekijä tietää jo etukäteen millaiseen maastoon hän jäljen tekee ja voi suunnitella kulmien ja/tai käännösten paikat kartalle.

Yritä suunnitella jäljet siten, että jäljelle tulee monenlaista maastoa sekä risteäviä jälkiä, ojien/purojen ylityksiä, teiden ylityksiä jne.

On myös hyvin tärkeää merkitä jäljet selkeästi harjoitellessa. Tällöin ohjastaja tietää aina missä jälki menee ja pystyy sanomaan onko koira jäljellä vai ei. Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmin opit lukemaan koiraasi. Opit tietämään milloin se on jäljellä ja milloin ei tarkkailemalla sen ruumiinkieltä, hännän asentoa, pään madaltamista ja yleisvaikutelmaa.

Käytä värikkäitä nauhoja jälkien merkitsemiseen. Pyykkipojat joihin on kiinnitetty muovinauhan suikaleita ovat käteviä käyttää ja periaatteessa ikuisia. Kreppipaperimerkit kastuvat ja voivat pudota sateessa. Kahden merkin välimatka pitäisi olla tarpeeksi lyhyt: yleisesti ottaen jäljentekijän tulisi nähdä taakseen katsoessaan ainakin kaksi edellistä merkkiä. Avoimilla alueilla merkkien väli voi olla pidempi kuin tiheiköissä. Myös, kun ylitetään teitä tai puroja, on hyvä merkitä reitti molemmilta ylityspuolilta.

Työskentelyn korjaaminen

Usein esitetty kysymys on, mitä tehdä jos koira lähtee jäljeltä esim. risteävälle jäljelle. Jos selkeästi tiedät ettei koira ole enää oikealla jäljellä ja itsepintaisesti yrittää seurata risteävää jälkeä, käske koira takaisin luoksesi oikean jäljen lähelle, anna smelleriä uudestaan jotta koira jatkaa oikeaa jälkeä.

Valitettavasti joillain koirilla on hyvin vahvat metsästysvaistot ja ne eivät välitä enää ihmisen jäljestä, jos osuvat riistan jäljelle. Tämän korjaamiseksi vaaditaan pitkämielisyyttä ja paljon harjoittelua riistarikkaassa maastossa.
Ennen kuin liian hanakasti lähtee korjaamaan koiran haahuilevalta vaikuttavaa työskentelyä, tulee varmistua siitä onko koira todella esim. riistan jäljellä. Mitä vanhempi jälki on kyseessä ja mitä kokemattomampi koira, sitä enemmän ja laajempia tarkistuslenkkejä se tekee jäljellä. Taitava koira kyllä löytää takaisin jäljelle, ellei ole jo harhautunut liian kauas jäljeltä.

Smellerit

Käytä alkuharjoituksissa mahdollisimman "puhtaita" smellereitä - ihoa vasten pidetty steriili vanulappu toimii hyvin. Tällaisessa smellerissä ei ole mitään muita hajuja, jotka voisivat mahdollisesti häiritä koiraa. Kun koira edistyy, ala käyttää vaihtelevia smellereitä. Jos käyttää aina samanlaista smelleriä, se saattaa johtaa siihen ettei koira enää hyväksy muunlaisia smellereitä. Ota haju auton istuimesta, polkupyörän satulasta, jalanjäljestä (sen ympäriltä), tupakan tumpista, tyynyliinasta, hiusharjasta - mistä tahansa missä on etsittävän ihmisen hajua.

Kuten mainitsin aikaisemmin, saman perheen ihmisillä on osittain samoja hajuja. Tämä voi joskus aiheuttaa ongelmia, jos käytetty smelleri vaikkapa kuuluukin toiselle perheenjäsenelle, joka myös on käyttänyt sitä. Tällöin koira saattaakin jäljestää smellerin omistajan luokse, eikä jäljentekijän luokse.

Jana

Vihien hikijälkikokeissa avoimessa ja voittajaluokassa jäljen alussa on merkitty jana, jonka jostain kohdasta jälki lähtee. Koira viedään janan alkuun, annetaan smelleri ja sen tulee itse löytää jäljen alku.

Tällöin jäljenkävelijän on täytynyt tulla hieman eri kohdasta janalle kuin koira, jottei koiraa vietäisi suoraan oikeaan aloituskohtaan. Hyvä tapa on merkitä jana esim. viikkoa aikaisemmin, jolloin alue ehtii "puhdistua" tai se, että sen merkitsee joku muu kuin jäljen kävelijä. Janana voi hyvin käyttää vaikkapa kahden sähkö- tai valaisinpylvään väliä, kunhan sekä kävelijä että ohjaaja tietävät tarkasti mitkä kaksi pylvästä ovat kyseessä.

Ilmavainu

Vihikoira osaa myös käyttää ilmavainua tarvittaessa. Ilmavainuisuus tarkoittaa sitä, että koira pitää kuonoaan ylhäällä ja haistelee tuulen mukanaan tuomia partikkeleita. Tyypillisesti vihin voi nähdä käyttävän ilmavainua jäljen lopussa jos tuuli käy maalimiehen suunnasta. Saatuaan tällä tavoin tuoreen vainun, koira voi oikaista maalimiehen luokse poiketen varsinaiselta reitiltä.

Kyky vaihtaa tarvittaessa ilmavainuun on koiralle järkevää sekä myös "uhrille" hyödyllistä, olisihan typerää seurata pidempää reittiä vaikka koiralle tarjoutuisikin näin mahdollisuus nopeampaan oikotiehen.

Tärkeitä neuvoja ja faktoja

• Käytä jälkivaljaita VAIN työskennellessä. Laita ne koiran ylle vasta juuri ennen jäljen alkua (tai viemistä alkujanalle). Älä laita valjaita ylle jos et ole viemässä koiraa jäljestämään. Koiran tulee oppia mitä valjaat merkitsevät - hauskaa etsintäleikkiä.
• Harjoittele kaikenlaisissa sääolosuhteissa, kaikkina vuorokauden aikoina, erilaisissa maastoissa ja vaihtelevilla pinnoilla (myös asfaltilla ja betonilla) ja eri ihmisillä.
• Miehistä irtoaa 7 kertaa enemmän partikkeleita kuin naisista, eli miehen jälki on koiralle helpompi kuin naisen.
• Luota koiraasi jäljellä. Usein muuten hyvän jäljestyksen pilaa ohjaaja, joka väkisin palauttaa koiran jäljelle siihen missä kuvittelee sen menevän - myöhemmin käy sitten ilmi että koira oli oikeassa..
• Anna koiralle riittävä määrä lepoa jäljestyksen jälkeen. Jälkityöskentely on hyvin rasittavaa ja se onkin sopiva keino mm. väsyttää nuori aktiivinen vihikoira.
  

Vihikoira

• Luonne
• Ulkomuoto
• Väritys
• Terveys
• Vihikoira lemmikkinä
• Rotumääritelmä

Jäljestys

• Jäljestys
• Jäljestyssäännöt