|
Useimpia
ihmisiä ei innosta ajatus tottelevaisuudesta vihikoiran kanssa,
mutta minusta se on haaste. Kun saat vihikoiran tekemään
jotain, se on paljon palkitsevampaa kuin jos koulutettava koira
olisi joku tyypillinen tottelevaisuusrotu. Vihikoirilla ei ole erityistä
miellyttämisenhalua, ne ovat yleensä hyvin itsenäisiä.
Tämän takia kouluttaja tuleekin etsiä sopivat tavat
motivoida vihikoiraa tekemään tehtäviä.
Itselleni sellainen ihmemenetelmä on ollut naksutinkoulutus.
Aloitin Pepin kouluttamisen naksuttimella
1996. Ensimmäinen koulutettava asia oli kontaktinotto, ja kun
kontaktiasia oli kunnossa, etenin seuraavaksi oikean näyttelyesiintymisen
kouluttamiseen (eli siis miten pysähtyä ja poseerata nätisti
paikoillaan tätä kutsutaan englanniksi termillä
auto-stack ja kuinka juosta nätisti ympäri
kehää pää ja häntä ylhäällä).
Peppi oppi tämän niin hyvin, että siitä tuli
Suomen muotovalio heti seuraavissa kolmessa näyttelyssä,
joihin sen ilmoitin ja monet kommentoivat minulle, että kylläpä
se esiintyy kauniisti. Ennen koulutusta meidän näyttelykäyntimme
olivat olleet enemmän tai vähemmän katastrofeja
ainoa asia mitä Peppi halusi tehdä kehässä oli
lähteä sieltä pois. Itsevarman, esiintymistä
rakastavan koiran ja sellaisen koiran, joka tahtoo pois kehästä,
välinen ero on silminnähtävä.
Tämän jälkeen aloitimme tottelevaisuuskoulutuksen,
joka oli aluksi leikkiä, mutta sitten päätin, että
voisimme yrittää myös kilpailla. No, suureksi pettymyksekseni
Peppi ei oikein menestynyt kisoissa (kisasimme kahdesti Alo-luokassa
ja saimme molemmilla kerroilla Alo-3:sen). Tämä johtui
lähinnä siitä, että olimme aina treenanneet
kahdestaan emmekä koskaan ryhmässä. Kaksin ollessamme
Peppi teki kaikki liikkeet virheettömästi ja olisi helposti
saanut Alo-1:sen, mutta kun suoritukseen lisättiin paljon häiriötekijöitä
(uusi ympäristö, outoja koiria, ihmisiä..) vihikoiran
luonne voitti, se kiinnostui enemmän kaikesta ympärillä
olevasta kuin että olisi keskittynyt suoritukseensa.
Kaikki nykyiset koirani on ehdollistettu naksuttimelle (=ne osaavat
yhdistää naksun ja namin) pennusta asti ja ne tuntevat
myös koskestuskepin. Treenaan niistä jokaista ryhmässä
jotta välttäisin saman ongelman kuin Pepin kanssa.
|
|