1. Nosta vaatimustasoa tarpeeksi hitaasti, että koira varmasti onnistuu. Tason nostamisen määrä pitäisi olla suhteessa siihen, mitä koira jo välillä tekee itsekin. Eli esim. jos koira seuraa jo jotenkuten, mutta välillä oma-aloitteisesti ihan oikeallakin kohdalla, ala seuraavaksi vahvistamaan vain näitä nappisuorituksia. Koira ymmärtää, että vaikka säännöt vähän kiristyivätkin, sen on mahdollista silti vielä helposti ansaita naksu & nami vähän enemmällä yrittämisellä.
2. Kun opetat jotain asiaa koiralle, vahvista vain yhtä suorituksen kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi oikean näyttelyasennon opettamisessa: jos jätät vahvistamatta käytöksen ensin koska pää ei ole oikein ja seuraavalla kerralla koska jalat eivät ole oikein, koira ei voi ymmärtää mitä teki väärin. Eli yksi osa-alue kerrallaan.
3. Ennenkuin nostat tai lisäät vaatimustasoa, pidä jo osattua tasoa yllä epäsäännöllisellä vahvistuksella. Kun koira on oppinut opetetun asian (käytös on käskyn alla), aletaan käytöstä vahvistaa enää satunnaisesti. Tämä on shaping-prosessin tärkeä periaate. Tällöin vahvistukset jätetään ainoastaan niihin kertoihin kun suoritus on todella erinomainen, mikä puolestaan ajaa koiran suoritusta lähemmäs täydellisyyttä.
4. Kun lisäät uuden vaiheen suoritukseen, laske väliaikaisesti jo opittujen vaiheiden vaatimustasoa. Mikäli koira ei tee suoritusta yhtä hyvin, esim. jos siirryt treenaamaan ympäristössä jossa on enemmän häiriötekijöitä, palaa alhaisemmalle tasolle, että koira kokee onnistumisen. Tai näyttelyasennon opettamisessa: kun koira jo osaa pitää pään oikein ja haluat lisätä jalkojen oikean asennon, älä välitä jos koira aluksi unohtaa pään asennon keskittyessään laittamaan jalkojaan oikein saadakseen palkkion. Tämä on vain väliaikaista: minkä se on jo oppinut, se muistaa, mutta suorituspaineen lisäänty- essä vanha jo opittu asia saattaa hetkeksi unohtua. Kun uusi asia alkaa sujua, palaa koko suoritus muiltakin osiltaan jo opitulle tasolle.
5. Tee itsellesi selvä suunnitelma, mitä vahvistat seuraavaksi, kun koira on edennyt haluamallesi tasolle sen varalta, että eteneminen tapahtuukin nopeammin kuin olit ajatellut. Joskus koira tekee läpimurron eli ahaa-elämyksen saatuaan edistyy nopeasti oikeaan suuntaan. Tällöin on tärkeää voida heti lisätä vaatimustasoa. Jos tällaisessa tilanteessa edelleen pitää vaatimustason yhtä alhaalla kuin se oli, saattaa koira pitkästyä eikä niin mielellään enää työskentele jatkossa.
6. Älä vaihda koiran ohjaajaa kesken suorituksen oppimisen. Koiralla voi olla montakin ohjaajaa, mutta vain yksi kutakin suoritusta varten. Eri ihmisillä on erilaiset tavat, vaatimustasot ja odotukset edistymiselle, mikä voi aiheuttaa koiran suorituksen huonontumisen tai jopa katoamisen kunnes koira ja ohjaaja ovat päässeet samalle aaltopituudelle.
7. Jos et aikaansaa edistystä yhdellä shaping-tavalla, kokeile toista. Olipa kyseessä mikä tahansa suoritus, on olemassa yhtä monta keinoa muokata sitä kuin on olemassa ohjaajia niitä keksimään.
8. Älä lopeta harjoitustuokiota palkkiotta. Koulutustilanteessa ohjaajan ja ohjattavan välille muodostuu "sopimus", jos ohjaaja rikkoo sen olemalla välinpitämätön koiraa kohtaan esim. alkamalla juttelemaan ohikulkijan kanssa tai olemalla omissa ajatuksissaan, koira kokee sen rangaistuksena; se ei saakkaan palkintoa, vaikka teki suorituksen, eikä voi ymmärtää miksi näin kävi.
9. Jos opittu asia taantuu, kertaa vahvistusprosessi. Tämä tehdään alusta asti vaihe vaiheelta, mutta nopeutettuna, pari vahvistusta tasollaan, ikäänkuin muistin virkistämiseksi.
10. Lopeta harjoitus kun eläin on ottanut edistysaskeleen. Viimeisimmäksi opittu asia jää koiran mieleen. Yleinen virhe on, että kun eläin kerran tekee jonkun asian todella hyvin (läpimurto), ohjaaja ei malta lopettaa siltä kerralta vaan haluaa nähdä suorituksen uudestaan ja uudestaan, jolloin eläin kyllästyy ja suoritus huononee. Jos taas malttaa mielensä ja kokeilee asiaa uudestaan vasta seuraavalla kerralla, suoritus ei ole pelkästään yhtä hyvä vaan usein vielä parempi. Harjoitus tulee aina päättää hyvään ja iloiseen suoritukseen.

Kuten kaikessa koulutuksessa, treenaa vain lyhyitä aikoja kerrallaan, ettei koira pitkästy. Samana ajanjaksona voi toki opettaa useampaa eri toimintoa, mutta ainakin omakohtaisesti vihin kanssa huomasin, että on helpompaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Käytä ns. jackpot-menetelmää eli pidä varalla jotain harvoin annettavia erityishyviä nameja. Näitä annetaan palkinnoksi vain todella hyvistä suorituksista tai kun läpimurto tapahtuu, mutta toisinaan myös alhaisemman tason nappisuorituksesta. Kyse on satunnaistamisperiaatteesta, mikä tekee harjoittelusta koiran kannalta yllätyksellisempää ja hauskempaa. Hyvä keino motivoida koiraa on heti treenin alkuvaiheessa antaa jostain hyvästä suorituksesta jackpot, tällöin koira yrittää erityisen kovasti saada uudestaan jackpotin (vertaa peliautomaattia pelaavaan ihmiseen - jos heti tulee voitto, on erittäin todennäköistä, että pelaaja innostuu kokeilemaan vielä kerran ja vielä kerran isomman potin toivossa).

Viimeisenä periaatteena; mitä vahvistat, sitä saat. Jos homma alkaa mennä väärin, tarkastele mitä oletkaan itse asiassa vahvistanut. Itse huomasin kerran kun opetin koirani kääntämään pään vasempaan (sujui jo hyvin) ja sitten ajattelin kokeilla oikeaan kääntämistä. Parilla ensimmäisellä kerralla samalla kun käänsi päätään oikealle, se sattui liikahtamaan istuallaan, naksutin, ja muutaman kerran jälkeen huomasin, että koirapa olikin edennyt minusta niin kauas, etten ylettänyt kunnolla antamaan namia itse liikkumatta paikaltani! Eli olin vahvistanut huomaamattani koiran hivuttautumista istuma-asennossa taaksepäin, vaikka luulin vahvistavani pään kääntymistä.

Naksutinkoulutus

• Naksutinkoulutus - mitä se on?
• Ehdollistaminen
• Kontaktinotto
• Alkuharjoituksia
• Shapingin periaatteet
• Kosketuskeppi
• Väärin -sana
• Voiko naksuttelulla vaikuttaa näyttelymenestykseen?
• Pelon poistaminen
   

Tottelevaisuus

• Tottelevaisuus