Olin vuosia ihaillut moottorisahataitajien töitä, ja ajatellut joskus koittavani josko jotain saisin aikaiseksi minäkin.Vuodet kuitenkin kuluivat työelämässä ahertaen,kunnes vapaaherran päivät teollisuutta palvelleelle tekniikan miehelle vihdoin koittivat. Satuin hyvältä ystävältäni saamaan parimetrisen ja noin 80cm paksun lehtikuusipöllin josta sitten aloin seisovaa karhua veistellä.Oli talvi ja pölli jäässä,sahaaminen vaati omat kikkansa,laippa sinisenä kuitenkin sitkeästi uurastin. Tulihan siitä karhun näköinen ainakin vaimon mielestä, kun hän omi sen heti itselleen.Olihan se omastakin mielestäni sen verran aiotun näköinen,että päätin aihioita hommata ja harjoituksia jatkaa.Ensin tein karhuja eri asennoissa,taitojen kehittyessä otin uuden eläin hahmon työn alle,syntyi pöllöjä,metsoja,siilejä, koiria ja muumeja. Uusia haasteellisia hahmoja on tulossa työn alle.Veistossa on tärkeää sahan     käsittelytaito ja tietenkin silmän ja käden yhteistyö.Puun ominaisuudet kuten   syidensuunnat ja niiden tiheydet,oksaisuudet ja mahdolliset halkeamat on hyvä osata hyödyntää muotoilussa.Puulajeina olen käyttänyt kuusta,mäntyä,koivua,lehtikuusta ja haapaa.Poppeliakin pääsin kokeilemaan ja se oli tosi miellyttävää veistää.Kuluneiden vuosien myrskyt ovat tarjonneet minulle aihioita.Talojen ja mökkien pihapiireistä on puita kaatunut mm.rakennusten päälle,katkenneisiin kantohin olen myös käynyt veistämässä.